Kirjailija: Antti Holma
Julkaisuvuosi: 2015
Kieli: Suomi
Aineistolaji: Kirja
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 383
"Naiset rakastivat minua. Kirjaston naiset eritoten, mutta muutkin: naapurin tädit, opettajat, kaupan kassat, tutut ja tuntemattomat. Aina he olivat nähneet minut, poimineet joukosta, tulleet luokseni, kumartuneet ja nojanneet käsivarsillaan polviinsa niin että heidän naamansa oli painautunut kiinni minun naamaani."
Näyttelijä-kirjailija Antti Holma on suomalaisille tuttu Putous-viihdeohjelmasta. Vuonna 2014 ensimmäisen kerran julkaistussa Holman esikoisromaanissa Järjestäjä (Otava) päähenkilö Tarmo työskentelee kirjastonhoitajana tyypillisessä naisvaltaisessa kirjastossa, jossa johtajan pestiä tärkeyden tunteella kantaa Lillukka eli Liisa Marjukka, joka halaa, vaikka Tarmo ei haluaisi. Onneksi työpaikalla on myös Minnamari, joka ei halaa eikä tule muutenkaan liian lähelle.
Tarmo pyrkii tekemään työnsä hyvin, tarmolla, mutta kirjaston omituiset sosiaaliset säännöt rasittavat häntä ajoittain. Miksi esimerkiksi töihin tuodut herkut tulee jakaa kollegoiden kesken, vaikka hänen perunaleivoksiaan ei lopulta edes syödä kuin muutama? Viisastuneena Tarmo yrittää piilotella ostamaansa tuoretta perunaleivosta, mutta löytää sen roskiksesta. Syyllinen on Lillukka, joka toteaa, että luuli samana päivänä ostettua leivosta pilaantuneeksi. Tarmossa alkavat kipinöidä kapinan liekit.
Käännekohdaksi muodostuu hetki, jolloin Tarmo tapaa asiakaspalvelutilanteessa Danielin, atleettisen näyttelijänuorukaisen. Tarmo irtisanoutuu työstään ja sopivasti huomaa, että Suomalaiseen teatteriin ollaan etsimässä uutta tuotantojärjestäjää. Hän haastaa itsensä perehtymään teatterin maailmaan yhtä perusteellisesti kuin aikaisemmin rutiineihinsa kirjastossa, saa pestin ja tutustuu teatterin työntekijöihin, etenkin Danieliin. Samaan aikaan hän lähentyy entisen työtoverinsa Minnamarin kanssa, jonka pitkäaikainen suhde kotihiirimieheensä on katkolla.
Romaanissa esitellään monenlaisia maailmoja. Kirjastoympäristö on itselleni varsin tuttu, mutta teatterin kulissit tuntemattomia. Teatterilla, näyttelemisellä ja kulisseilla on teoksessa kahdenlainen merkitys, sillä ne sisältyvät Tarmon elämään sekä teatterityössä että hänen omassa elämässään. Tarmon hurmioituminen Danielista on selkeästi jotakin säännöistä poikkeavaa, joka kuitenkin tuntuu hyvin luonnolliselta, ja omituinen yhteiselo Minnamarin kanssa hyväksyttyä, mutta silti jotenkin epäluonnollista.
Pidän romaania kasvukertomuksena, jossa päähenkilö Tarmo tarkastelee hänelle tapahtuvien asioiden kautta, millainen hän oikeasti on ja mitä haluaa. Vierastin tarinan lomassa kulkevia Danielin muistiinpanomerkintöjä, jotka eivät mielestäni olleet tarinan etenemisen kannalta olennaisia ja joiden merkitys jäi itselleni ontoksi. Pidin Holman sujuvasta kielenkäytöstä ja huumorista ja näihin vedoten suosittelen teokseen tutustumista, jos se on tähän saakka jäänyt lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti