Kirjailija: Jussi Valtonen
Julkaisuvuosi: 2014
Kieli: Suomi
Aineistolaji: Kirja
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 559
"Ennen kuin Joe meni sisään hän ehti ajatella, että näin Baltimoren kesä piti tarjoilla: yöllä, hiljaa, kun ulkona oli helppo hengittää. Hän tunsi odottamattoman, lempeän onnen aallon. Juuri tämän hän oli toivonut suomalaisen poikansa näkevän, kun hän tulisi viimein käymään."
Jussi Valtosen romaani He eivät tiedä mitä tekevät (Tammi, 2014) tarjoaa 559 sivua ihmissuhteita, epäonnistumisia, väärinymmärryksiä, kohtaamisia, kulttuurien välisiä ristiriitoja, eläinaktivismia, teknologiakritiikkiä ja elämää kahdella eri mantereella.
Joe Chayefski on amerikkalainen neurotieteen professori, joka jättää taakseen Helsingin ja avioliittonsa suomalaisen Alinan kanssa ja poistuu samalla pienen poikansa elämästä. Myöhemmin hän kohtaa Miriamin, jonka kanssa hän menee naimisiin ja saa kaksi tytärtä, Rebeccan ja Daniellan. Menneisyyttä ei voi kuitenkaan jättää taakseen Joen tapauksessa, kun sen seuraukset ovat käsittelemättä ja kohtaamatta on Suomessa isäänsä kaipaava, aikuiseksi kasvanut poika Samuel. Eläinaktivismi ja isän kaipuu sekoittuvat, kun Samuel päättää matkustaa Yhdysvaltoihin...
Luin kirjaa monta kuukautta aina hetkittäin. Ensiajatukseni oli, että onpa paljon henkilöitä, joiden elämää kuvataan tavattoman tarkasti. Tuntui siltä, että yhdessä romaanissa yritetään käsitellä liian monia asioita. Jotakuinkin romaanin puolivälistä lähtien palaset alkoivat putoilla vähän kerrallaan paikalleen tarinassa. Mielessäni kirjassa käsitellään ymmärtävästi ja syvällisesti avioliittoa, sen loppumista ja seurauksia. Vaikean romaanissa käsiteltävästä avioerotapauksesta tekee se seikka, että avioeron myötä Joen ja Alinan perhe jakautuu kahdelle mantereelle.
Valtonen onnistuu kertojana luomaan uskottavia henkilöhahmoja, joilla on jokaisella oma käsityksensä tapahtumien kulusta ja omat syynsä toimia siten kuin toimivat. Jokainen osapuoli, tietämättään työhönsä urautunut Joe, anteeksipyytävä ja kiltti Alina ja elämässä harhaileva Samuel, pääsevät vuorollaan ääneen, mikä tuo syvyyttä ja monikerroksuneisuutta tarinaan. Valtonen yllättää kerta toisensa jälkeen eikä koskaan voi lukijana olla täysin varma siitä, mikä on seuraava käänne.
Teos on voittanut Finlandia-palkinnon vuonna 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti