sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Teoksen nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Kirjailija: John Green
Julkaisuvuosi: 2013
Kustantaja: WSOY
Alkuperäisteos: The Fault in Our Stars (2012)
Suomennos: Helene Bützow
Sivumäärä: 343











Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY 2013) on yhdysvaltalaisen John Greenin kuudes romaani. Vuonna 2014 ensi-iltansa sai romaanista tehty samanniminen elokuva.

16-vuotias Hazel on siinä uskossa, että hän tulee kuolemaan pois piakkoin. Hän on saanut kolme vuotta aiemmin tietoonsa, että hän sairastaa kilpirauhassyöpää. Sairastuminen ei ollut hänen oma valintansa, mutta sen sijaan sosiaalinen eristäytyminen on sitä ollut. Hazel viettää päivänsä kotona, valmistautuu kuolemaa varten ja takertuu lempiteokseensa. Käänne tapahtuu, kun Hazelin omalääkäri määrää, että hänen tulee osallistua toistuviin vertaistukiryhmän tapaamisiin kirkon kellarissa. Siellä hän tapaa samanikäisen Augustuksen, jolla luonnollisesti on pituutta, lihaksia ja siniset silmät. Tärkeätä silmänräpäystä seuraavien hetkien myötä kasvaa Hazelin kiinnostus viettää hetkiä kodin seinien ulkopuolella.

Hiljalleen Hazelille kirkastuu toinen asia, jota hän Augustuksen läsnäolon lisäksi kipeästi kaipaa. Hän tahtoo tavata Amsterdamissa asuvan kirjailijan, joka on luonut tarinan hänen suosikkiromaaniinsa. Hazel haluaa kysyä tältä, kuinka romaanihenkilöiden elämä jatkuu kirjan keskenjääneen viimeisen lauseen jälkeen. Valitettavasti ensitapaaminen ihaillun taiteilijan kanssa ei osoittaudu sellaiseksi kuin Hazel on mielessään kuvitellut. Sen sijaan hän seisoo silmitysten sairaan miehen kanssa, joka ei välitä lupauksista, joita hän on tehnyt. Alkoholisoituneelta kirjailijalta ei löydy kiinnostusta selvittää innokkaalle ihailijalleen, kuinka tarina jatkuu.

Arvelin teoksen nimen perusteella, että romaani sisältää runsaasti latteuksia ja ylen määrin korulauseita. Suuria sanoja löytyykin, mutta siitä huolimatta kirjailija onnistuu kuvaamaan sairastumisen ja kuoleman lähestymisen erittäin realistisesti. Teoksen tarinasta välittyy viesti, että vain tämä hetki on olemassa. Ennusteista huolimatta ihminen ei kykene ennakoimaan hetkeä, jolloin kuolema koittaa. Romaanin päähenkilöt odottavat omaa loppuaan, mutta sitä odotellessa heidän mahdollisuutenaan on ainoastaan heittäytyä hetkeen - ja rakastua. Rakastuminen ei tulkintani mukaan merkitse romaanissa yksinomaan rakastumista toiseen ihmiseen vaan myös hullaantumista elämän tarjoamiin hetkiin.

Todennäköisesti en tartu teokseen toista kertaa, sillä kerronta oli omaan makuuni paikoitellen liian stereotyyppistä ja rakkaustarina eteni turhan nopeasti. Suosittelen kuitenkin romaania henkilöille, jotka kaipaavat koskettavaa kesälukemista. Teos on omiaan esimerkiksi viikonlopun kestäville mökkireissuille.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Teoksen nimi: Loistava ystäväni
Kirjailija: Elena Ferrante
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY
Alkuperäisteos: L`amica geniale (2011)
Suomennos: Helinä Kangas
Sivumäärä: 362

"Rino purskahti itkuun ja annoin hänen purkaa epätoivoaan, kuuntelin nyyhkytyksiä, jotka alkoivat teeskenneltyinä mutta muuttuivat aidoiksi. Kun hän oli lopettanut, sanoin: 
"Ole kiltti ja käyttäydy kerrankin niin kuin äitisi toivoisi: älä etsi häntä."
"Mitä sinä tarkoitat?"
"Sitä mitä sanoin. Se on turhaa. Opettele elämään omaa elämääsi äläkä ota enää yhteyttä edes minuun."
Suljin puhelimen." 


Peitenimeä Elena Ferrante käyttävä kirjailija avaa romaaninsa Loistava ystäväni (WSOY 2016) prologilla, jossa jo eläkeikäinen päähenkilö Elena saa selville, että hänen lapsuudenystävänsä on kadonnut kuin tuuleen, joka kirjan kannessa heittää hiukset siinä esiintyvän siron naisen silmille. Nopeasti Elena huomaa, että ystävä on toteuttanut itsensä pois pyyhkimisen täydellisen tarkasti. Hän ei ole jättänyt jälkeensä ainoatakaan fyysistä todistetta siitä, että on ollut paikalla. Ainoiksi todistekappaleiksi hänestä ovat jääneet jäljelle muistot. Tuohtunut Elena päätyykin naputtelemaan tietokoneella ylös kaiken, mitä pystyy palauttamaan mieleensä heidän yhteisestä taipaleestaan. Seuraavissa kuudessakymmenessäkahdessa luvussa kirjailija kertookin Elenan näkökulmasta hahmojen lähtökohdista, heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Raffaella Cerullo ja Elena Greco, tuttavallisemmin Lila ja Lenú, asuvat sodanjälkeisen ajan napolilaisessa kylässä, jossa turvattomuuden kokeminen on päivittäistä. Suutarintytär ja vahtimestarintytär solmivat keskikoulun ensimmäisellä luokalla ystävyyssuhteen, joka kestää, vaikka molempien tekemät ratkaisut ja olosuhteiden vaikutus vievät heitä aikanaan eri suuntiin. Epävarma ja muita miellyttämään pyrkivä Lenú jättäytyy alusta alkaen älyltään häikäisevän, räikeäluontoisen, tarinoita keksivän Lilan varjoon. Hiljalleen Lenú kuitenkin joutuu etenemään elämässään ystävänsä edelle, kun taas Lila hylkää korkealentoiset unelmat ja valitsee käytännöllisistä ratkaisuista rakentuvan elämän.

Ferranten Loistava ystäväni on ensimmäinen osa neliosaisesta romaanisarjasta, joten jatkoa tarinalle löytyy. Teos on erittäin varattu kirjastossa ja luin sitä vuorotellen painettuna versiona ja äänikirjana. Romaani osoittautui mukaansatempaavaksi ja eloisaksi kuvaukseksi kahden tyttölapsen kasvusta kohti omia valintojaan epävakaana aikana, jolloin mahdollisuudet erityisesti naisilla olivat kapeammat. Aikomuksenani on lukea myös jatko-osat, sillä hyvin kirjoitettu ja käännetty ensimmäinen osa houkuttelee jatkamaan sarjan parissa.

Lopuksi totean, että on mielestäni loistava valinta kirjailijalta, että hän on päätynyt piilottelemaan todellista henkilöllisyyttään, josta yksin hänen kustantajansa on selvillä. Siten hän osoittaa, että menestystä ja arvonantoa on mahdollista saada pelkin kirjallisin ansioin.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä & Eläinten salattu elämä















Teoksen nimi: Puiden salattu elämä
Kirjailija: Peter Wohlleben
Julkaisuvuosi: 2016
Kieli: Suomi
Kustantaja: Gummerus
Alkuperäisteos: Das Geheime Leben der Bäume. Was sie fühlen, wie sie kommunizieren - die Entdeckung einer verborgenen Welt
Suomennos: Pirkko Roinila
Sivumäärä: 257

Teoksen nimi: Eläinten salattu elämä
Kirjailija: Peter Wohlleben
Julkaisuvuosi: 2017
Kieli: Suomi
Kustantaja: Gummerus
Alkuperäisteos: Das Seelenleben der Tiere
Suomennos: Pirkko Roinila
Sivumäärä: 270

Saksalainen metsänhoitaja Peter Wohlleben on viime aikoina herätellyt ihmisiä teoksillaan, joiden sivuilla hän kertoo kiinnostusta herättäviä huomioita puista ja eläimistä. Ensin häneltä julkaistiin Puiden salattu elämä (Gummerus 2016), joka ilmestyi kauppoihin ja kirjastoihin viime vuoden aikana. Tänä keväänä tekijältä on ilmestynyt teemaa jatkava Eläinten salattu elämä (Gummerus 2017). Wohllebenin teokset sisältävät kootusti yksityiskohtia eläinten ja puiden toiminnasta, jolla vaikuttaa usein olevan looginen tarkoitus.

Kirjoissaan Wohlleben käy läpi perusteita käsitykselle, että eläimet ja puut ovat inhimillisiä tuntevia olentoja ja yksilöitä. Väittämiensä tukena hän hyödyntää omaa työhistoriansa aikana kertynyttä kokemusta ja poimintoja aihetta koskevista tieteellisistä tutkimuksista. Kiinnostuin teoksista, kun luin jokin aika sitten lehtiartikkelin niitä koskien ja ajattelin, että tästä on tarpeen ottaa selvää. Erityisesti puiden pitäminen tuntevina ja toimivina luontokappaleina tuntui ja tuntuu edelleen hätkähdyttävältä.

Pysähdyttäviä hetkiä tekstin äärellä koin monia, kuten silloin, kun katseeni kohdistui kappaleeseen, jossa kerrottiin, että eläin saattaa traumatisoitua, kun se näkee lajitoverinsa kuoleman.  Kiintoisaa on myös, että suvena sinne tänne syöksähtelevät  pääskyset tuntevat mustasukkaisuutta ja joka puolella vastaan pomppivat mustavalkoiset harakat harrastavat syrjähyppyjä. Puista paljastuu muun muassa, että ne pitävät huolta toisistaan, nukkuvat öisin ja ovat luonteeltaan hitaita. Puut ja eläimet myös viestivät omalla tavallaan.

Tietoisuus ja ymmärrys puiden ja eläinten varsin eläväisestä todellisuudesta toden totta lisääntyi, kun tutustuin näihin teoksiin. Pidän Wohllebenin kirjoja vaikuttavina siksi, että ne lisäävät keskustelua eläin- ja kasvimaailman liikehdinnästä, joka pysyy usein tavallisilta ihmisiltä piilossa. Keskeinen kysymys näiden kirjojen riveillä ja rivienväleissä kuuluu, millaisen arvon männyt, hirvet ja metsähiiret ansaitsevat. On vaikea ohittaa niiden arvoa itsessään, itsenäisinä toimijoina, jotka eivät tarvitse ihmistä menestyäkseen. Toivon, että tulevina vuosina tekijältä ja myös muilta tulisi tarkempia asiantuntijaesityksiä eri eläinlajien ja kasvilajien ihmismäisistä puolista, sillä aiheesta on jännittävää lukea.

Suosittelen kurkistusmatkaa kansien väliin. On todennäköistä, että nämä kirjat luettuasi katsot ja kuuntelet erilaisin silmin ja korvin ympäristöä, kun liikut luonnossa.