Teoksen nimi: Vaimotesti
Kirjailija: Graeme Simsion
Julkaisuvuosi: 2013
Kieli: Suomi
Aineistolaji: Kirja
Kustantaja: Otava
Alkuperäisteos: The Rosie Project
Suomennos: Inka Parpola
Sivumäärä: 333
Kaksi toisilleen ensituntumalta yhteensopimatonta älykästä ihmistä kohtaavat toisensa ja rakastuvat. Tämä on perusjuoni Graeme Simsionin esikoisromaanissa Vaimotesti (Otava, 2013).
Vaimon etsiminen ei ole helppoa ja erityisen vaikeata se on genetiikan professori Don Tillmanille. Hänen tapaamissaan naisissa on poikkeuksetta häiritseviä piirteitä, joiden takia he karsiutuvat jo ensimmäisillä treffeillä. Lisäksi sosiaalisista tilanteista pihalla olevalle Donille tuottaa vaikeuksia osata käyttäytyä ja tulkita toisen ihmisen käyttäytymistä siten kuin selvästi pitäisi. Ratkaisuksi ongelmaan hän kehittää kyselylomakkeen, jonka kautta hän lähtee etsimään itselleen täydellistä vaimoehdokasta. Yllättäen hänen elämäänsä ilmestyykin räväkkä Rosie, joka ei oikein sovi hänen kriteereihinsä, mutta jostain syystä naisen seura alkaa kuitenkin kiinnostaa Donia..
Lähtökohta ensiajatuksella yhteensopimattoman parin lähentymisestä ei ole uusi, mutta se ei vähennä sosiaalisesti kömpelön yliopistomiehen ja elämästä ja tupakasta nauttivan psykologin suhteen kiinnostavuutta. Romaani herättää syvällisiä pohdintoja siitä, voisiko pintaa syvemmältä raapaisemalla löytyä voimakas henkinen kumppanuus myös silloin, kun pari vaikuttaa pintapuolisesti toisilleen sopimattomilta.
On myönnettävä, että en päässyt romaanin imuun heti alusta, koska "se jokin" puuttui, mutta kiinnostavuus lisääntyi vähitellen, kun tarina eteni. Erityisesti nauruhermojani kutkuttivat Donin pyrkimykset kehittää tunnetaitojaan ja oppimisenvälineiksi hän valikoi rakkaudesta ja parisuhteista kertovia klassikkoelokuvia, joita hän analysoi tutkijan analyyttisin silmin ilman ainuttakaan liikutuksen kyyneltä.
Pidin päähenkilön huvittuneisuutta herättävästä analyyttisuudesta, mutta samalla kyseinen piirre saattoi olla se ratkaiseva tekijä, joka etäännytti minut lukijana tarinasta. Näin lukukokemuksesta jäi puuttumaan tietynlainen koukuttava tarttumapinta. Rillit huurussa -sarjaa seuranneille romaani tarjoaa epäilemättä mainiota viihdettä, vaikka päähenkilö Don ei toilailuissaan mielestäni pääsekään aivan Sheldon Cooperin tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti