Kirjailija: Kalle Lähde
Julkaisuvuosi: 2015
Kieli: Suomi
Aineistolaji: Kirja
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 269
"Vaimo kaasuttaa matkaan suu viivana. Minä istun ryhdikkäänä paskat housussa ja olutlaatikko sylissä. Meinaan liukua muovilta lattialle kun hän hiljentää risteyksiin. Ihmettelen ääneen, mitä pahaa olen tehnyt saadakseni tällaista aggressiivista kyytiä. Ei ketään sentään minun takiani tarvitsisi liikenteessä tappaa. Vaimo puristaa rattia ja huutaa kohti auton kattoa. Lujaa. Minä yritän katsoa kohtaa mihin hän huutaa, mutta en löydä katosta huudolle syytä."
Raumalta kotoisin olevan Kalle Lähteen esikoisromaani Happotesti (Otava, 2015) kuvaa rehellisesti ja suoraan alkoholismia eli sairautta, jossa ihminen on menettänyt hallinnan juomiseensa. Kirjan alussa olevassa esittelytekstissä kerrotaan, että Lähde on entinen alkoholisti, joten hän tietää näin ollen hyvin, mistä kirjoittaa.
Kirjan päähenkilö, keski-ikäinen mies, pitää itseään toisenlaisena kuin muut baarissa istujat ja pyrkii joka tilanteessa osoittamaan, että hän sentään on sivistynyt, hyvin käyttäytyvä, kohtelias, keskustelutaitoinen, ei siis oikea juoppo lainkaan. Kotona odottaa vaimo, joka ei jostakin syystä enää lähde kävelyille Ruissaloon laivoja katsomaan eikä viihdy enää baareissa niin kuin kultaisina nuoruusvuosina. Kaiholla päähenkilö muistelee entisiä aikoja. Nykyinen elämä täyttyy päiväoluista, oluista baarissa valomerkkiin saakka, krapulaa lääkitsevistä oluista aamulla, jälkien peittelystä, tarinoiden ja valheiden sepittelystä, karaokesta, muistinmenetyksistä ja öisestä ahdistuksesta.
Luin Lähteen teoksen todella nopeaan tahtiin, yhdessä päivässä. Teksti osoittautui helppolukuiseksi ja luvut olivat vain muutaman sivun mittaisia. Aluksi naureskelin päähenkilön toilailuille, mutta luku luvulta päähenkilön pysyvä kontrollinpuute ja säälittävyys alkoi tuntua ahdistavalta. Teoksen aihepiiri kokonaisuudessaan on masentava, koska lukijalle ei tarjota onnellista loppua. On vain hyvin realistisen sävytteinen kuvaus alkoholistista, jonka ainoa tosirakkaus on lopulta olut. Päähenkilön tilanne muuttuu vähitellen yhä huonommaksi eikä hän lopulta enää vaikuta välittävän omasta kurjasta tilanteestaan. Teoksen loppu tuli yllättäen, vaikka huomasinkin sivujen vähenemisen.
En suosittele kirjaa herkimmille enkä välttämättä ihmisille, jotka joutuvat kohtaamaan alkoholismin seuraukset liian läheltä omassa elämässään. Muutoin pidän kirjaa tutustumisen arvoisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti