Teoksen nimi: Pikku naisia
Kirjailija: Louisa May Alcott
Julkaisuvuosi: 1962
Kustantaja: WSOY
Alkuperäisteos: Little women (1868)
Suomennos: Tyyni Haapanen
Sivumäärä: 255
Maaliskuusta alkaen on seurattu tiiviisti uutisten kautta Korona-viruksen leviämistä maapallon eri kolkissa. Yhteisöllisyys on kasvanut merkittävästi sen myötä, kun olemme joutuneet jäämään koteihimme ja ottamaan fyysistä etäisyyttä toisiin ihmisiin. Pääosaan on noussut huolen pitäminen itsestä ja muista. Välittämisestä on tullut terveytemme takia välttämätöntä. Tässä tilanteessa tuntuu ajankohtaiselta tuoda esiin 150 vuotta sitten ensimmäisen kerran ilmestynyt teos, joka yhtenä teemanaan käsittelee poikkeusoloja ja niiden myötä lisääntynyttä yhteisöllisyyttä.
Yhdysvaltalainen Louisa May Alcott kirjoitti sisällissodan (1861 - 1865) jälkeen kustantajansa pyynnöstä romaanin Pikku naisia, jonka tarina pohjautuu hänen omaan lapsuuteensa. Kuten kirjassa, hänen omassa perheessään varttui myös neljä sisarusta. Ennen Pikku naisia Louisa oli kirjoittanut kertomuksia lehtiin ja saanut julki useita teoksiakin, kuten esikoiskirjansa Flower Fables (1854) ja sisällissotaa kuvaavan Hospital Sketches (1863), joka kertoo hänen omista kokemuksistaan sairaanhoitajana. Pikku naisia -kirjan ja sen jatko-osien jälkeen hän kirjoitti lisää tyttökirjoja, mutta sepitti myös synkempiä teoksia salanimellä A.S. Barnard.
Kirjassa käsitellään sisällissotaa etäännytettynä, kotiaskareiden ääreltä kuvattuna. Romaani kertoo Marchin perheestä, sen neljästä taiteellisesti lahjakkaasta sisaruksesta ja voimakasluonteisesta äidistä. He kukin kurkottavat kohti menestystä ja hyvää elämää. Jokainen joutuu kuitenkin kahden joulun välisenä aikana miettimään uudestaan, mitä onnellisuus heidän kohdallaan tarkoittaa ja millaisia ihmisiä he haluavat olla, käyttäen henkisenä oppaanaan John Bunyan Kristityn vaellusta.
Sisarukset ovat vanhimmasta nuorimpaan: Meg, Jo, Beth ja Amy. He ovat itsenäisiä ja kunnianhimoisia ja toivovat elämältään suuria. Muut ihmiset sen sijaan odottavat heiltä ainoastaan hyvää avioliittoa sopivan miehen kanssa, kun sen aika koittaa. Mukaan mahtuukin useita miehiä sekoittamaan pakkaa ja melkein sotkemaan myös sisarusten välisiä suhteita.Perheen isä pysyy pääosin poissa, sillä hän on osallistuu pappina sotaan, ja jää hahmona lukijalle hyvin etäiseksi verrattuna naishahmoihin. Epävarmuus ja kuolemanläheisyys koskettavat perhettä monin tavoin, mutta vahvat naiset tekevät voitavansa vaikeina aikoina. He huolehtivat vähempiosaisistaan, vaikka itsekin ovat tiukoilla taloudellisesti. Sisaruksista Jo ja Meg tekevät päivisin töitä perheen elannon eteen, Jo tätinsä seuraneitinä ja Meg kotiopettajattarena. Amy käy koulua ja Beth on aran luonteensa takia kotiopetuksessa.
Alcottin teos saavutti heti suuren menestyksen ja sai kolme jatko-osaa. Niihin pohjautuen on tehty kautta elokuvan historian sovituksia, joista ensimmäiset valmistuivat ensimmäisen maailmansodan päättymisen aikoihin 1917 ja 1918. Tällöin romaanin ilmestymisestä oli kulunut viisikymmentä vuotta ja se oli siirtynyt jo toisen ja kolmannenkin sukupolven kotikirjastoihin. Elokuvien lisäksi tarinaa on sovitettu niin televisiodraaman kuin animen muotoon. Tämän vuoden tammikuussa tyttökirjan ihailijat kerääntyivät Finnkinon katsomoihin, kun ensi-iltansa sai tuorein romaanista tehty elokuvasovitus, jonka ohjaus ja käsikirjoitus on tällä kertaa Greta Gerwikin käsialaa. Elokuvassa Jo yrittää löytää kirjalleen kustantajaa ja muistelee lapsuuttaan.
Pikku naisissa pääosassa ovat naiset. Naisen aseman heikkoudet näkyvät vahvasti päähenkilöiden kohtaamissa paineissa ja odotuksissa, jotka suurimmaksi osaksi kohdistuvat avioliittoon. Vahvimmin perinteisen naisen roolia vastustaa Jo, kun taas Meg ja Amy suhtautuvat myönteisemmin naimisiinmenoon ja pitävät sitä tärkeänä askeleena elämässä, henkilökohtaisista urahaaveistaan huolimatta. Tarinassa taivutaan lukijoiden toivomuksiin ja tekijä päätyy 1800-luvun yleisöä miellyttäviin ratkaisuihin. Loppuun saakka vallassa ja perheen vahvimmassa asemassa säilyvät kuitenkin sankarittaret ja viimeisille sivuille saakka tärkeimpinä teemoina pysyvät heidän keskinäinen rakkautensa ja yhteisöllisyytensä.
Pikku naisia on siirtynyt lukijoiden käsissä vuosikymmeneltä toiselle jo useiden sukupolvien ajan ja se kiinnostaa yhä. Omissa käsissäni pitelen vuoden 1962 Tyyni Haapasen suomennosta, jonka kannet ovat käytössä kellastuneet ja kuluneet sivut kertovat, että sitä on luettu monta kertaa ja luetaan yhä edelleen.
Lähteinä käytetty:
Elokuvatietokanta The Internet Movie Database (IMDb), Little women:
https://www.imdb.com/search/title/?title=%22Little+women%22
Louisa May Alcott´s Orchard House, kirjailijan esittely:
https://louisamayalcott.org/louisa-may-alcott
Wikipedia vapaa tietosanakirja, Louisa May Alcott:
https://en.wikipedia.org/wiki/Louisa_May_Alcott
