Louisa May Alcott: Pikku naisia

Teoksen nimi: Pikku naisia
Kirjailija: Louisa May Alcott
Julkaisuvuosi: 1962
Kustantaja: WSOY
Alkuperäisteos: Little women (1868)
Suomennos: Tyyni Haapanen
Sivumäärä: 255

 

Maaliskuusta alkaen on seurattu tiiviisti uutisten kautta Korona-viruksen leviämistä maapallon eri kolkissa. Yhteisöllisyys on kasvanut merkittävästi sen myötä, kun olemme joutuneet jäämään koteihimme ja ottamaan fyysistä etäisyyttä toisiin ihmisiin. Pääosaan on noussut huolen pitäminen itsestä ja muista. Välittämisestä on tullut terveytemme takia välttämätöntä. Tässä tilanteessa tuntuu ajankohtaiselta tuoda esiin 150 vuotta sitten ensimmäisen kerran ilmestynyt teos, joka yhtenä teemanaan käsittelee poikkeusoloja ja niiden myötä lisääntynyttä yhteisöllisyyttä.

Yhdysvaltalainen Louisa May Alcott kirjoitti sisällissodan (1861 - 1865) jälkeen kustantajansa pyynnöstä romaanin Pikku naisia, jonka tarina pohjautuu hänen omaan lapsuuteensa. Kuten kirjassa, hänen omassa perheessään varttui myös neljä sisarusta. Ennen Pikku naisia Louisa oli kirjoittanut kertomuksia lehtiin ja saanut julki useita teoksiakin, kuten esikoiskirjansa Flower Fables (1854) ja sisällissotaa kuvaavan Hospital Sketches (1863), joka kertoo hänen omista kokemuksistaan sairaanhoitajana. Pikku naisia -kirjan ja sen jatko-osien jälkeen hän kirjoitti lisää tyttökirjoja, mutta sepitti myös synkempiä teoksia salanimellä A.S. Barnard.

Kirjassa käsitellään sisällissotaa etäännytettynä, kotiaskareiden ääreltä kuvattuna. Romaani kertoo Marchin perheestä, sen neljästä taiteellisesti lahjakkaasta sisaruksesta ja voimakasluonteisesta äidistä. He kukin kurkottavat kohti menestystä ja hyvää elämää. Jokainen joutuu kuitenkin kahden joulun välisenä aikana miettimään uudestaan, mitä onnellisuus heidän kohdallaan tarkoittaa ja millaisia ihmisiä he haluavat olla, käyttäen henkisenä oppaanaan John Bunyan Kristityn vaellusta.

Sisarukset ovat vanhimmasta nuorimpaan: Meg, Jo, Beth ja Amy. He ovat itsenäisiä ja kunnianhimoisia ja toivovat elämältään suuria. Muut ihmiset sen sijaan odottavat heiltä ainoastaan hyvää avioliittoa sopivan miehen kanssa, kun sen aika koittaa. Mukaan mahtuukin useita miehiä sekoittamaan pakkaa ja melkein sotkemaan myös sisarusten välisiä suhteita.

Perheen isä pysyy pääosin poissa, sillä hän on osallistuu pappina sotaan, ja jää hahmona lukijalle hyvin etäiseksi verrattuna naishahmoihin. Epävarmuus ja kuolemanläheisyys koskettavat perhettä monin tavoin, mutta vahvat naiset tekevät voitavansa vaikeina aikoina. He huolehtivat vähempiosaisistaan, vaikka itsekin ovat tiukoilla taloudellisesti. Sisaruksista Jo ja Meg tekevät päivisin töitä perheen elannon eteen, Jo tätinsä seuraneitinä ja Meg kotiopettajattarena. Amy käy koulua ja Beth on aran luonteensa takia kotiopetuksessa.

Alcottin teos saavutti heti suuren menestyksen ja sai kolme jatko-osaa. Niihin pohjautuen on tehty kautta elokuvan historian sovituksia, joista ensimmäiset valmistuivat ensimmäisen maailmansodan päättymisen aikoihin 1917 ja 1918. Tällöin romaanin ilmestymisestä oli kulunut viisikymmentä vuotta ja se oli siirtynyt jo toisen ja kolmannenkin sukupolven kotikirjastoihin. Elokuvien lisäksi tarinaa on sovitettu niin televisiodraaman kuin animen muotoon. Tämän vuoden tammikuussa tyttökirjan ihailijat kerääntyivät Finnkinon katsomoihin, kun ensi-iltansa sai tuorein romaanista tehty elokuvasovitus, jonka ohjaus ja käsikirjoitus on tällä kertaa Greta Gerwikin käsialaa. Elokuvassa Jo yrittää löytää kirjalleen kustantajaa ja muistelee lapsuuttaan.

Pikku naisissa pääosassa ovat naiset. Naisen aseman heikkoudet näkyvät vahvasti päähenkilöiden kohtaamissa paineissa ja odotuksissa, jotka suurimmaksi osaksi kohdistuvat avioliittoon. Vahvimmin perinteisen naisen roolia vastustaa Jo, kun taas Meg ja Amy suhtautuvat myönteisemmin naimisiinmenoon ja pitävät sitä tärkeänä askeleena elämässä, henkilökohtaisista urahaaveistaan huolimatta. Tarinassa taivutaan lukijoiden toivomuksiin ja tekijä päätyy 1800-luvun yleisöä miellyttäviin ratkaisuihin. Loppuun saakka vallassa ja perheen vahvimmassa asemassa säilyvät kuitenkin sankarittaret ja viimeisille sivuille saakka tärkeimpinä teemoina pysyvät heidän keskinäinen rakkautensa ja yhteisöllisyytensä.

Pikku naisia on siirtynyt lukijoiden käsissä vuosikymmeneltä toiselle jo useiden sukupolvien ajan ja se kiinnostaa yhä. Omissa käsissäni pitelen vuoden 1962 Tyyni Haapasen suomennosta, jonka kannet ovat käytössä kellastuneet ja kuluneet sivut kertovat, että sitä on luettu monta kertaa ja luetaan yhä edelleen.


Lähteinä käytetty: 

Elokuvatietokanta  The Internet Movie Database (IMDb), Little women:
https://www.imdb.com/search/title/?title=%22Little+women%22

Louisa May Alcott´s Orchard House, kirjailijan esittely:
https://louisamayalcott.org/louisa-may-alcott

Wikipedia vapaa tietosanakirja, Louisa May Alcott:
https://en.wikipedia.org/wiki/Louisa_May_Alcott

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Teoksen nimi: Tähtiin kirjoitettu virhe
Kirjailija: John Green
Julkaisuvuosi: 2013
Kustantaja: WSOY
Alkuperäisteos: The Fault in Our Stars (2012)
Suomennos: Helene Bützow
Sivumäärä: 343











Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY 2013) on yhdysvaltalaisen John Greenin kuudes romaani. Vuonna 2014 ensi-iltansa sai romaanista tehty samanniminen elokuva.

16-vuotias Hazel on siinä uskossa, että hän tulee kuolemaan pois piakkoin. Hän on saanut kolme vuotta aiemmin tietoonsa, että hän sairastaa kilpirauhassyöpää. Sairastuminen ei ollut hänen oma valintansa, mutta sen sijaan sosiaalinen eristäytyminen on sitä ollut. Hazel viettää päivänsä kotona, valmistautuu kuolemaa varten ja takertuu lempiteokseensa. Käänne tapahtuu, kun Hazelin omalääkäri määrää, että hänen tulee osallistua toistuviin vertaistukiryhmän tapaamisiin kirkon kellarissa. Siellä hän tapaa samanikäisen Augustuksen, jolla luonnollisesti on pituutta, lihaksia ja siniset silmät. Tärkeätä silmänräpäystä seuraavien hetkien myötä kasvaa Hazelin kiinnostus viettää hetkiä kodin seinien ulkopuolella.

Hiljalleen Hazelille kirkastuu toinen asia, jota hän Augustuksen läsnäolon lisäksi kipeästi kaipaa. Hän tahtoo tavata Amsterdamissa asuvan kirjailijan, joka on luonut tarinan hänen suosikkiromaaniinsa. Hazel haluaa kysyä tältä, kuinka romaanihenkilöiden elämä jatkuu kirjan keskenjääneen viimeisen lauseen jälkeen. Valitettavasti ensitapaaminen ihaillun taiteilijan kanssa ei osoittaudu sellaiseksi kuin Hazel on mielessään kuvitellut. Sen sijaan hän seisoo silmitysten sairaan miehen kanssa, joka ei välitä lupauksista, joita hän on tehnyt. Alkoholisoituneelta kirjailijalta ei löydy kiinnostusta selvittää innokkaalle ihailijalleen, kuinka tarina jatkuu.

Arvelin teoksen nimen perusteella, että romaani sisältää runsaasti latteuksia ja ylen määrin korulauseita. Suuria sanoja löytyykin, mutta siitä huolimatta kirjailija onnistuu kuvaamaan sairastumisen ja kuoleman lähestymisen erittäin realistisesti. Teoksen tarinasta välittyy viesti, että vain tämä hetki on olemassa. Ennusteista huolimatta ihminen ei kykene ennakoimaan hetkeä, jolloin kuolema koittaa. Romaanin päähenkilöt odottavat omaa loppuaan, mutta sitä odotellessa heidän mahdollisuutenaan on ainoastaan heittäytyä hetkeen - ja rakastua. Rakastuminen ei tulkintani mukaan merkitse romaanissa yksinomaan rakastumista toiseen ihmiseen vaan myös hullaantumista elämän tarjoamiin hetkiin.

Todennäköisesti en tartu teokseen toista kertaa, sillä kerronta oli omaan makuuni paikoitellen liian stereotyyppistä ja rakkaustarina eteni turhan nopeasti. Suosittelen kuitenkin romaania henkilöille, jotka kaipaavat koskettavaa kesälukemista. Teos on omiaan esimerkiksi viikonlopun kestäville mökkireissuille.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni

Teoksen nimi: Loistava ystäväni
Kirjailija: Elena Ferrante
Julkaisuvuosi: 2016
Kustantaja: WSOY
Alkuperäisteos: L`amica geniale (2011)
Suomennos: Helinä Kangas
Sivumäärä: 362

"Rino purskahti itkuun ja annoin hänen purkaa epätoivoaan, kuuntelin nyyhkytyksiä, jotka alkoivat teeskenneltyinä mutta muuttuivat aidoiksi. Kun hän oli lopettanut, sanoin: 
"Ole kiltti ja käyttäydy kerrankin niin kuin äitisi toivoisi: älä etsi häntä."
"Mitä sinä tarkoitat?"
"Sitä mitä sanoin. Se on turhaa. Opettele elämään omaa elämääsi äläkä ota enää yhteyttä edes minuun."
Suljin puhelimen." 


Peitenimeä Elena Ferrante käyttävä kirjailija avaa romaaninsa Loistava ystäväni (WSOY 2016) prologilla, jossa jo eläkeikäinen päähenkilö Elena saa selville, että hänen lapsuudenystävänsä on kadonnut kuin tuuleen, joka kirjan kannessa heittää hiukset siinä esiintyvän siron naisen silmille. Nopeasti Elena huomaa, että ystävä on toteuttanut itsensä pois pyyhkimisen täydellisen tarkasti. Hän ei ole jättänyt jälkeensä ainoatakaan fyysistä todistetta siitä, että on ollut paikalla. Ainoiksi todistekappaleiksi hänestä ovat jääneet jäljelle muistot. Tuohtunut Elena päätyykin naputtelemaan tietokoneella ylös kaiken, mitä pystyy palauttamaan mieleensä heidän yhteisestä taipaleestaan. Seuraavissa kuudessakymmenessäkahdessa luvussa kirjailija kertookin Elenan näkökulmasta hahmojen lähtökohdista, heidän lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Raffaella Cerullo ja Elena Greco, tuttavallisemmin Lila ja Lenú, asuvat sodanjälkeisen ajan napolilaisessa kylässä, jossa turvattomuuden kokeminen on päivittäistä. Suutarintytär ja vahtimestarintytär solmivat keskikoulun ensimmäisellä luokalla ystävyyssuhteen, joka kestää, vaikka molempien tekemät ratkaisut ja olosuhteiden vaikutus vievät heitä aikanaan eri suuntiin. Epävarma ja muita miellyttämään pyrkivä Lenú jättäytyy alusta alkaen älyltään häikäisevän, räikeäluontoisen, tarinoita keksivän Lilan varjoon. Hiljalleen Lenú kuitenkin joutuu etenemään elämässään ystävänsä edelle, kun taas Lila hylkää korkealentoiset unelmat ja valitsee käytännöllisistä ratkaisuista rakentuvan elämän.

Ferranten Loistava ystäväni on ensimmäinen osa neliosaisesta romaanisarjasta, joten jatkoa tarinalle löytyy. Teos on erittäin varattu kirjastossa ja luin sitä vuorotellen painettuna versiona ja äänikirjana. Romaani osoittautui mukaansatempaavaksi ja eloisaksi kuvaukseksi kahden tyttölapsen kasvusta kohti omia valintojaan epävakaana aikana, jolloin mahdollisuudet erityisesti naisilla olivat kapeammat. Aikomuksenani on lukea myös jatko-osat, sillä hyvin kirjoitettu ja käännetty ensimmäinen osa houkuttelee jatkamaan sarjan parissa.

Lopuksi totean, että on mielestäni loistava valinta kirjailijalta, että hän on päätynyt piilottelemaan todellista henkilöllisyyttään, josta yksin hänen kustantajansa on selvillä. Siten hän osoittaa, että menestystä ja arvonantoa on mahdollista saada pelkin kirjallisin ansioin.

Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä & Eläinten salattu elämä

Teoksen nimi: Puiden salattu elämä
Kirjailija: Peter Wohlleben
Julkaisuvuosi: 2016
Kieli: Suomi
Kustantaja: Gummerus
Alkuperäisteos: Das Geheime Leben der Bäume. Was sie fühlen, wie sie kommunizieren - die Entdeckung einer verborgenen Welt
Suomennos: Pirkko Roinila
Sivumäärä: 257

Teoksen nimi: Eläinten salattu elämä
Kirjailija: Peter Wohlleben
Julkaisuvuosi: 2017
Kieli: Suomi
Kustantaja: Gummerus
Alkuperäisteos: Das Seelenleben der Tiere
Suomennos: Pirkko Roinila
Sivumäärä: 270

Saksalainen metsänhoitaja Peter Wohlleben on viime aikoina herätellyt ihmisiä teoksillaan, joiden sivuilla hän kertoo kiinnostusta herättäviä huomioita puista ja eläimistä. Ensin häneltä julkaistiin Puiden salattu elämä (Gummerus 2016), joka ilmestyi kauppoihin ja kirjastoihin viime vuoden aikana. Tänä keväänä tekijältä on ilmestynyt teemaa jatkava Eläinten salattu elämä (Gummerus 2017). Wohllebenin teokset sisältävät kootusti yksityiskohtia eläinten ja puiden toiminnasta, jolla vaikuttaa usein olevan looginen tarkoitus.

Kirjoissaan Wohlleben käy läpi perusteita käsitykselle, että eläimet ja puut ovat inhimillisiä tuntevia olentoja ja yksilöitä. Väittämiensä tukena hän hyödyntää omaa työhistoriansa aikana kertynyttä kokemusta ja poimintoja aihetta koskevista tieteellisistä tutkimuksista. Kiinnostuin teoksista, kun luin jokin aika sitten lehtiartikkelin niitä koskien ja ajattelin, että tästä on tarpeen ottaa selvää. Erityisesti puiden pitäminen tuntevina ja toimivina luontokappaleina tuntui ja tuntuu edelleen hätkähdyttävältä.

Pysähdyttäviä hetkiä tekstin äärellä koin monia, kuten silloin, kun katseeni kohdistui kappaleeseen, jossa kerrottiin, että eläin saattaa traumatisoitua, kun se näkee lajitoverinsa kuoleman.  Kiintoisaa on myös, että suvena sinne tänne syöksähtelevät  pääskyset tuntevat mustasukkaisuutta ja joka puolella vastaan pomppivat mustavalkoiset harakat harrastavat syrjähyppyjä. Puista paljastuu muun muassa, että ne pitävät huolta toisistaan, nukkuvat öisin ja ovat luonteeltaan hitaita. Puut ja eläimet myös viestivät omalla tavallaan.

Tietoisuus ja ymmärrys puiden ja eläinten varsin eläväisestä todellisuudesta toden totta lisääntyi, kun tutustuin näihin teoksiin. Pidän Wohllebenin kirjoja vaikuttavina siksi, että ne lisäävät keskustelua eläin- ja kasvimaailman liikehdinnästä, joka pysyy usein tavallisilta ihmisiltä piilossa. Keskeinen kysymys näiden kirjojen riveillä ja rivienväleissä kuuluu, millaisen arvon männyt, hirvet ja metsähiiret ansaitsevat. On vaikea ohittaa niiden arvoa itsessään, itsenäisinä toimijoina, jotka eivät tarvitse ihmistä menestyäkseen. Toivon, että tulevina vuosina tekijältä ja myös muilta tulisi tarkempia asiantuntijaesityksiä eri eläinlajien ja kasvilajien ihmismäisistä puolista, sillä aiheesta on jännittävää lukea.

Suosittelen kurkistusmatkaa kansien väliin. On todennäköistä, että nämä kirjat luettuasi katsot ja kuuntelet erilaisin silmin ja korvin ympäristöä, kun liikut luonnossa.

Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

Teoksen nimi: Murhalesken muistelmat
Kirjailija: Anneli Auer
Julkaisuvuosi: 2016
Kieli: Suomi
Aineistolaji: Kirja
Kustantaja: Into
Sivumäärä: 296

"Torstaina 19.2.2015 istuin teksti-TV:n äärellä valmiusasemissa klo 13 ja ihmettelin, kun mitään ei näkynyt. Tuomio oli myöhässä. Kun se lopulta ilmestyi klo 13.06, minun piti lukea uutisteksti kahteen kertaan varmistaakseni, että ymmärsin oikein. 
Otsikossa luki: "Hovioikeus: Auer syytön murhaan. "
Koska  olin menettänyt niin paljon elämästäni, olin kuvitellut, ettei oikea tuomio tässä vaiheessa enää tuntuisi miltään, mutta kyllä se tuntui. Itkin ilosta."

Anneli Auer todettiin syyttömäksi miehensä murhaan, joka tapahtui Ulvilassa kymmenen vuotta sitten, perjantaina 1.12.2006. Auer itse on kieltänyt vuosien aikana jokaisen syytteen, joka häneen on kohdistunut. Murhasyytteestä vapauduttuaan hän ensi töikseen julkaisi elämästään kertovan kirjan Murhalesken muistelmat (Into, 2016).

Elämäkertateoksessaan Auer kertoo omin sanoin, millaista hänen perheensä arki oli ennen kohtalokasta yötä, jolloin tuntematon mieshenkilö tunkeutui hänen kotiinsa ja murhasi hänen miehensä. Hän myös kuvaa tarkasti, millaiseksi hänen perheensä elämä muodostui seuraavien kymmenen vuoden aikana, jolloin Auer istui lukuisissa kuulusteluissa ja kävi läpi neljä oikeudenkäyntiä. Teoksessaan Auer kertoo, kuinka oikeudenkäynneissä syyttäjät kävivät yksityiskohtaisesti läpi hänen persoonaansa ja toimintaansa murhayönä erittelemällä olennaisia ja epäolennaisia asioita.

Kirjan kannessa kameraa kohti katselee aivan tavanomaiselta vaikuttava perhe, joka on ryhmittynyt palmun eteen. Pilviä ei näy tropiikinsinisellä taivaalla eikä murheita kuvastu perheenjäsenten kasvoilta. Tässä kohtaa osuu kohdalleen sanonta "Tyyntä myrskyn edellä". Teoksessa lukija tutustuu perheenäitiin, joka vuonna 2006 hoitaa kotona neljää pientä lasta. Samanaikaisesti hän toimii yrittäjänä eli ylläpitää Perhekerho-nimistä verkkosivustoa, jossa hän jakaa askarteluvinkkejä muille kotiäideille. Lisäksi hän huolehtii laihdutussivustosta, joka on myöskin kohdennettu äideille. 

Teos osoittautui raskaaksi luettavaksi, sillä surettaa se, kuinka neljä lasta menetti nopeassa ajassa sekä isänsä että äitinsä. Lapset joutuivat syyttöminä kärsimään asioista, joihin he eivät voineet vaikuttaa. Kirjansa kautta Anneli Auer saa kertoa oman näkökulmansa oikeusmurhasta, joksi hän tapaustaan kutsuu. Teoksen kautta Auerilla on mahdollisuus oikoa suurelle yleisölle väärinkäsityksiä, jotka liittyvät häneen itseensä ja murhayön tapahtumiin.

Kirja koukutti ja luinkin sen muutamassa päivässä uppoutuen siihen aina sopivan tilaisuuden tullen.  Teos on siis ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se on myös hyvin varattu kirjastoissa, joten suosittelen pikaista liittymistä lähikirjastosi varausjonoon, jos kiinnostuit.

Marie Kondo: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika

Teoksen nimi: KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika
Kirjailija: Marie Kondo
Julkaisuvuosi: 2015
Kieli: Suomi
Aineistolaji: Kirja
Kustantaja: Bazar
Alkuperäisteos: Jinsei ga tokimeku katazuke no maho
Suomentanut englanninkielisestä laitoksesta (The Life-Changing Magic of Tidying): Päivi Rekiaro
Sivumäärä: 222






Japanilainen siivouskonsultti Marie Kondo on luonut järjestyksen ylläpitoon oman systeeminsä, jota hän esittelee ilmiöksi nousseessa siivoustaidon oppaassaan KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika (Bazar, 2015). Hän kehottaa lukijoitaan ottamaan yksitellen käteen heidän omistamiaan tavaroita ja kysymään itseltään, tuottaako tämä tavara minulle iloa. Iloa tuottavat tavarat saavat jäädä, mutta muut heitetään menemään. Jäljelle jääneille vaatteille, papereille ja sekalaisille tavaroille etsitään kodista käytännöllinen paikka.

Tiesin teosta kirjastossa varatessani, että kyseessä on suosittu opus. En kuitenkaan uskonut, että se saattaisi tehdä mullistuksia omassa elämässäni. Olin väärässä. Kun luin kirjaa, laskin sen pian käsistäni ja ryhdyin siivoamaan. Aloin tarkastella tavarapaljoutta ympärilläni erilaisesta näkökulmasta. Mitä teen tavaroilla, jotka ovat unohtuneet laatikoihin ja joiden käyttö on olematonta? Miksi säilyttäisin kotonani tavaroita, jotka haluan piilottaa laatikon pohjalle sen sijaan, että heittäisin tarpeettomat pois ja laittaisin iloa tuottavat tavarat paremmin esille?

Uudenlainen järjestelytapa toi omassa tapauksessani lisää tilaa kaappeihin. Marie Kondo kieltäytyy kirjassaan suosimasta erilaisia vaikeita säilytysratkaisuja. Hänen mielestään ne ovat turhia, koska uudelleenjärjestämisen kautta tavaroille löytyy sopiva paikka ilman lukuisia koreja, laatikoita ja kansioita. Tavaraa vähentämällä ja järjestystapoja uudelleen tarkastelemalla on mahdollista saada tavaroita mahtumaan enemmän tiiviimpään tilaan!

Suosittelen teosta jokaiselle, joka tahtoo päästä epäjärjestyksestä eroon pysyvästi.

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

Teoksen nimi: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
Kirjailija: Haruki Murakami
Julkaisuvuosi: 2011
Kieli: Suomi
Aineistolaji: Kirja
Kustantaja: Tammi
Alkuperäisteos: Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto, 2007
Suomennos englanninkielisestä laitoksesta: Jyrki Kiiskinen
Sivumäärä: 175







Japanilainen Haruki Murakami on kirjoittanut romaaneja kolmisenkymmentä vuotta ja yhtä kauan hän on juossut säännöllisesti pitkiä matkoja. Teoksessaan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Tammi, 2011) hän raportoi juoksuharrastuksestaan elokuusta 2005 elokuuhun 2006. Ajanjakson aikana hän juoksi Japanissa, kesäpaikassaan Havaijilla ja Yhdysvaltain länsirannikolla, Cambridgessa, jossa sijaitsi hänen vakiosoitteensa. Maratonien lisäksi hän osallistui triathlon-kilpailuihin, joissa juoksemisen lisäksi hän haastoi itseään uimisessa ja pyöräilemisessä.

Murakami vertaa maratonin juoksemista romaanin kirjoittamiseen. Molemmissa ihminen tarvitsee hänen huomioidensa mukaan keskittymistä ja kestävyyttä. Keskittymistä kannustaa taas sisäinen motivaatio ja säännöllisyys. Juoksuharrastuksessaan Murakami tuntee ylpeyttä siitä, ettei hän koskaan kävele juoksulenkeillä, mistä hän haluaisi maininnan hautakiveensä.

Oli motivoivaa lukea pitkäaikaisen juoksuharrastajan näkemyksiä. Ne motivoivat itseäni omassa juoksuharrastuksessani, jota olen ryhtynyt jälleen herättelemään horroksestaan. Juoksemisen lisäksi myös oman kirjallisuusblogin ylläpitäminen vaatii säännöllisyyttä, keskittymistä ja kestävyyttä. Se edellyttää huolellista paneutumista lukuvuorossa olevaan kirjaan kuin myös laadukkaan ja täsmällisen kirja-arvion kirjoittamiseen ja on näin ollen kestävyyslaji myös.

Mielestäni Murakamin kirja on sekä pohdiskeleva elämäkerta kuin myös kannustuskirja. Suosittelenkin teosta jokaiselle, joka juoksee pitkiä matkoja, kirjoittaa romaania tai harrastaa jotakin muuta kestävyyslajia.